Tähkäpää, sotavangin laulu
Atena 1999 * ISBN10: 9517961693, ISBN13: 9789517961691 * Osta kirja!
Tähkäpää, sotavangin laulu on suomalaisen sotavangin odysseia Venäjän vankileirien merellä. Romaanin juuret ovat Timo Malmin yhteistyössä Sotavangit ry:n miesten kanssa. Matkat sotavankileireihin, Moskovan arkistoihin yhdistyksen puheenjohtajan ja jäsenten mukana avasivat arkistojen lisäksi useita sanallisia arkkuja.
Lopulta omat sotavankiluettelot antoivat pohjan kaunokirjalliseen työskentelyyn. ”Faktat pitävät”, Malmi sanoo, mutta muistuttaa, että sotavankeudesta ei voi aidosti kertoa kuin henkilö, joka sen tuskan kokenut. ”Siviilin mielikuvitus ei tavoita sotavangin kokemia kauhuja. Tähkäpää on yritys siihen suuntaan”, Malmi sanoo. Suomalaisen sotavangit tuskien tie on sen sivuilla käsin kosketeltavissa.
Äänikirja
Tähkäpää, sotavangin laulu on nyt saatavilla myös äänikirjana. Teoksen lukijana toimii Akseli Ilvesniemi.
Kerrontaa lyriikan keinoin
Tähkäpäässä Timo Malmi kirjoittaa rakkaudesta ja kaipauksesta. Teoksessa kerrotaan Tähkäpään sotavankeudessa tapaamista suomalaisista ja venäkäisistä miehistä ja naisista lyriikan keinoin. Väinö Ilmari Tähkäpää tutustuu Uralin takaisella leirillä latvilaiseen naiseen, joka on työvelvollinen. Mutta rakkauden ihmeen jälkeen, Tähkäpää ja suomalaiset siirretään toiseen leiriin.
Sitten alkoi avoin itku. Niina hyppäsi kaulaani ja kyyneleet kastelivat kasvoni. Täytyy myöntää, että minäkin hiukan porasin. Tunsin kiitollisuutta ja sellaista rakkautta, että toinen ihminen todella huolehtii minusta ilman, että itse pyytää mitään. Rakastaa enemmän kuin fyysisesti voi, rakastaa yli rajan niin kuin taivaasta maahan ja toisinpäin. Huone oli äkkiä valkoinen ja tuoksui sireenille.
Tähkäpää siirretään idän leireiltä kohti Tsherepovetsia. Moskovassa on siirtoleiri, jossa hän tutustuu jalkaan haavoittuneeseen venäläiseen hammaslääkäriin.
Ja ylitseni käy metroaseman tuuli, kun odotan sinua.
Iloisia kyyneleitä tunnelin päässä. Kosketa minua veturi, ota minut
vaunujen jono hellästi perille punaisten tähtien asemalle.
Metron ikkunassa minun ei tarvitse hymyillä, sillä
rappusten ihmiset ovat nousevia numeroita, jotka lasketaan ohitseni.
Ylös mennessä luen heistä kuinka monta ohitettavaa ennen sinua.
Sokolin aseman sokea seisoo kurassa ja näkee valoni, syöksyn
hänen ohitse pimeyteen. Rakkaani odottaa valossa lasimaalauksen
alla. Asemat ovat aikaa täynnä, kellot käyvät kaikkialla.
Seuraava seisake maailmassani on Rakkaus. Ei ole sotaa, ei
keskuskomiteaa, ensimmäistä sihteeriä, mutta sinulla on silmät, jotka
kutsuvat, kun juna tulee mustasta aukosta ja valkoinen paita, huulet,
puhtaat kengät ja hymy. Paljas ajatukseni värisee. Piilossa paidan alla
on metrojunan kaksi tuulta, toive, että aikamme olisi sama.
Minä haluan olla aseman pysyvä ääni ja melu, ikuinen liike,
en tahdo muita, vain sinut, kun kuluneet kenkäni ovat lopussa.
Vaikka olen kääntänyt selkäni tälle maailmalle, näen joukosta
kasvosi, elämäsi ilon ja surun, kun ajat asemalleni.
Haluan sinut, ottaa syliini, tuudittaa ohikiitävään junaan,
että elämäsi kantaisi minua. Kunnes kyyneleesi ovat minun
poskillani, matka omissa käsissä, pitkinä polkuina kohti
lämpöisten sormien päitä.
Ajamme omalle asemalle, missä nimet vaihtuvat, mutta
sydämet säilyvät samoina. Meitä varoitetaan: ovet sulkeutuvat.
Seuraava on Pushkinskaja, sitten Majakovski. Jesenin!
Meidät kaikki on laitettu arkkuihin vierekkäin.
Olen yksin. Maani alla huudan pimeästä yhteisen asemamme
nimeä ja kuulen kuinka tuuli kuivaa kyyneleesi.
Kritiikkikatkelmia
"Tähkäpää kertoo jatkosodan alussa vangiksi joutuneen suomalaiskersantin lähes nelivuotisesta Neuvostoliiton-retkestä. Vuonna 1915 syntyneen Väinö Ilmari Tähkäpään juuret ovat Teiskon Welaatan kylässä, samassa paikassa josta Malmi kirjoitti omaperäisen runokokoelman Welaatta (1998). -- Sotavangin laulun vahva puoli on siinä sävyssä, jolla selviämisen ihme on kuvattu. Äärimmäisen kurjuudenkin läpi voi päästä."
"Paitsi epäinhimillistä koneistoa Malmi kuvaa myös inhimillisyyden pilkahduksia. Hän tähystää toiseen maailmaan, tavalliseen ja unenomaiseen, arkeen ja unelmiin. Niiden avulla selviävät ne, jotka jotenkin selvisivät. Kuvaus vaikeasta paluumatkasta onnistuu. Tähkäpää, sotavangin laulu nostaa esiin tärkeän aiheen, jota se käsittelee tavanomaisesti mutta pätevästi"
"Tähkäpäässä on kerrottu monen sotavangin tarina yhden miehen kautta. Hienosti sanottuna se on alussa yhden miehen tarina, joka loppua kohti kasvaa useiden miesten tarinaksi, eräänlaiseksi suureksi runoelmaksi tai sinfoniaksi. -- Kun aloin tutkia sotavankien kohtaloita 15 vuotta sitten, aluksi kirjoitin heidän tarinoitaan ylös runomuodossa. Halusin julkaista näitä runoja tai balladeja tämän romaanini sivuilla. -- Halusin kirjoittaa tämän romaanin mm. siksi, että arviolta 1400:n sotavankileirillä menehtyneen suomalaisen miehen ja naisen sukulaiset saisivat tietää edes jotain läheistensä kohtalosta. Sodan vaietuista seurauksista ja hirvittävistä ihmiskohtaloista puhuminen ei ole mielestäni koskaan liian myöhäistä. Sodan syttyminen saattaa olla nopeaa, mutta sodan jälkiselvittelyt inhimillisellä tasolla ovat pitkäveteisiä vieraita, sukupolven mittaisia."