Puolueen lemmikki

Atena 2007 * ISBN: 9789517964869 * Osta kirja!

Puolueen lemmikki kertoo nuoren tutkijan matkasta Venäjä/Neuvostoliiton sotavankiarkistoihin. Väitöskirjaa tekevä tutkija kohtaa arkiston peltisten kellarien välissä ei ainoastaan sotavankeuden helvetin, vaan venäläisen ihmisen lämmön.

Tutkija Pertti Kolari kutsuu arkistovirkailijan illalliselle. Samppanjan ja seljankan välissä Kolari kertoo vajaan neljäntuhannen miehen jääneen sotavangiksi. Ja missähän mahtavat olla seuraavat, joihin on oltu yhteydessä. Arkistovirkailija alkaa itkeä. "Stalin tuhosi kansalaissodan jälkeen yli 20 miljoonaa älykkäintä, maailmansodassa kaatui 20 miljoonaa rohkeinta. Ja loppujen kanssa me jatkamme arkea", nyyhkyttävä nainen vastaa.

Romaanin lopussa Kolaria odottaa yllätys: hän tapaa palauttamattoman suomalaisen sotavangin, ja sotavangin ja saa häneltä päiväkirjan, joka on kuin ihmeen kaupalla kulkenut läpi vankileirien tarkastukset. Tutkija kysyy päiväkirja vai väitöskirja. Kumpi on arvokkaampi? Ja mitä sanovat suomettuneet professorit esitarkastuksen jälkeen?

Romaani  kertoo  vuorovedoin nuorten matkan ja sotavangin vaelluksen. Teos on täynnä huumoria aikansa taistolaisnuorten vilpittömästä uskosta. Timo Malmi kuvaa millainen historiankirjoitus meillä olisi, jos Neuvostoliitto olisi totaalisesti voittanut sodan.

Näytteitä teoksesta

Puolueen lemmikissä Tamperetta kuvataan neuvostokielellä näin:

Punaisen, työn jälkiä hehkuvan tehtaan muurin takana solisee Näsijärven puhdas vesi tuoden terveisensä pohjoisesta Hämeestä, niiltä niemiltä ja lahdilta, joissa lähes kaikkien tamperelaisten juuren kasvavat. Tampereen tehtaissa tuhannet kultaiset kädet ovat vuosisatoja loihtineet lankoja, luoneet kankaita maapallon viidelle maanosalle. Sana Finlayson kiirii kaikilla mantereilla laadun merkkinä. Se symboloi osaamista, nerokkuutta ja Venäjän keisarin armollisuutta, kun hän salli kahlita villin Tammerkosken. Sen koulutetut tyrskyt ja veden haltijoiden voima ruokkivat raataja rahvaan seuraajasukupolvia. Tampereen perintö nousee kyvystä murtautua läpi, niin kuin vesimassat ovat murtautuneet tällä paikalla kymmenen tuhatta vuotta.

Myös Sillanpään marssilaulu saisi Neuvosto-Suomessa uudet sanat:

Tampereen taistoja tervehtien
tässä muistomme nouskohon.
Yli katujen, kosken ja puistojen
aina Kalevasta Pispalaan.
Sama räiske on kiväärien
kyllä muistomme kertoo sen
kuinka harjujen metsistä, asfaltin alta
äidit katsovat tyttäriään.